Mollasta on taas tullut tamperelainen. Palattiin viikko sitten kesälaitumelta kaupungin vilskeeseen. Tottumistahan se vaatii, sekä neidiltä että minulta. Enää en voi vain unenpöpperössä aukaista ulko-ovea Mollalle ja hetken päästä päästää takaisin sisälle. Pakko pukea itsensä siedettävän näköiseksi ja kerätä kakkapussit ja hihna kainaloon. Kyllä, on ikävä sinne takahikiään, jos mietitään erityisesti tätä kakkapussi- ja hihnakulttuuria.


"Mimimiiiii.Lähdetään jo ulos, jooko, jooooooko?"

Tuntuu, että hihnalenkkeilyssä on taas tultu takapakkia. Täällä on joka kulmassa niin kamalan kiinnostavia hajuja, että ei suihkepullo eikä seisahtelukaan auta. Harmittaa, sillä hihnassa kävely on vain niitä must-juttuja, joiden vaan on toimittava, tai se hiertää aika lailla lenkkeilyä ja koirakon suhdetta. Ilmoittauduin hihnakävelyn ja kontaktin viikonloppukurssille, joka on lokakuun lopussa. Tosin sieltä ei ole kuulunut vielä mitään, meniköhän viesti perille.

Ensi viikonloppuna on tiedossa rutkasti koiramaista ja pilkullista toimintaa. Perjantaina Lempäälässä mätsäri, jonne lähdetään, jos ilmat suosivat ja auto kulkee. Lauantaina Iittalaan pentutapaamiseen ja sunnuntaina on Mansen murre -koirien juoksutapahtuma, jonne pakko mennä yleisöksi. Lisäksi illalla tamperelaisten dallutreffit. Ohjelmaa siis riittää.


Pilkkuja puistossa.

Meistä on tullut koirapuisto-guruja. Aivan lähellä kun ei ole metsiä, joissa viipottaa vapaasti. Olen kyllä siitä huolimatta aika moneen pieneenkin puskaan uskaltanut tuon päästää välillä, koska se nauttii vapaana viirottamisesta niin valtavasti ja tottelee kyllä vapaanakin. Aivan parin sadan metrin päässä sijaitsee koirapuisto, jossa on lähes aina joku. Pari koirakaveriakin olemme saaneet ja bonganneet muutaman dallun. Lähellä sijaitsee myös joku vanha agility-kenttä, jossa muutama hassu kulunut este. Pari kertaa kävimme yrittämässä siellä tokoilua.

Mollalla on vauhti päällä, mielestäni se on oikein hyvin tottunut asuntooni ja viihtyy täällä ja rakastaa koirapuistoilua. Se on yleensä puistom koirista ainut, joka ei väsy hevillä vaikka pinkoisi ja leikkisi tunti kaupalla. Kotonakin on oltu kiltisti - kunnes. Eilen se järjesti kunnon höykytyksen sohvalle, kun tulin luennoilta kotiin. Puolet sohvasta syötynä ja vanutuppoja ja sohvan sisälmyksiä lainehti lattialla. Ei siinä mitään, ilmainen sohvahan tuo on ollut, mutta ei voi kuin miettiä mitä seuraavaksi tuhotaan...