Panostin uuteen kuvavälineeseen ja ostin ihan oman digijärjestelmäkameran. Vaikka on käytetty vehje, on se vaan pojat hieno! Tosin tästä on vielä pitkä matka siihen, että osaisin oikeasti valokuvata kaikkia kamerani mahdollisuuksia hyödyntäen.

Mollan kanssa ollaan nautittu ihanan talvisista keleistä jäällä ja puistossa, (ainakin niin kauan kuin sitä kesti) Nyt lumi on taas sulamaan päin, ja pian alkaa taas kausi, jolloin eteismatto näyttää kuralammikolta. Mutta, jotta muistaisi, miten kivoja kelejä tänä vuonnakin on ollut, niin tässä leppoisien talvipäivien kuvasatoa. Kerrottavaa olisi vaikka miten, mutta uskon tunnelman parhaiten välittyvän kuvista!


Kohtaaminen puistossa.


Kilpa.


Mollan uusi talvitakki (itse tein!:) ja tassut jäässä -keli


Painihetki Tähtin kanssa.


Härmälänsaaren silta.


Tassut.


Kukkulan kuningas.


Neiti vauhdissa.


Hetki.


Jäätiellä.


Pieni leikkikaveri.


Kurvi.

Mollan rakas riehukaveri Tähti pääsi tulemaan yökylään! Siitähän riemu syntyi. Korvanrapsuttelua ja kiehnäämistä samassa pedissä. Ja tottakai saman luun syöminen yhtä aikaa on juttu, joka kuuluu myös asiaan. Tytöt selvästi juhlivat hieman ennen aikaisesti Mollan 1-vuotissynttäreitä. (tai Tähtin, joka täytti jo pari viikkoa sitten)


Kyllä kelpaisi! Anna se keksi tänne!


Puuhailua.


Jipaijee!


Pian joku saa pusun...


Täältä pesee! Kunnon kimppapose!

"Se alkoi sukasta. Sukan rinnalle tuli nenäliina, tyynyn kulma, meikkejä ja lopulta pala matosta. Tekstiileistä siirryttiin vähitellen kovempiin aineisiin - jopa puusta ja vahvemmasta kankaasta tehty sohvan käsinoja joutui teloitettavaksi.

Terroristi oli pysäytettävä."

Mollan sisäinen torakka on nostellut viime aikoina päätään. Olen jo kauan kehunut kaikille, miten ihanan kiltisti koirani vetää sikeitä kotona ollessaan. Jopa joululomasta selvittiin vain minimaalisilla tuhoilla, vaikka kaikki 35 neliötäni on jatkuvasti Mollan käytettävissä poissaollessani. Joskus harvoin löydän syödyn sukan tai aamutohvelin neidin jäljiltä.

Syystä x Molla on kuitenkin keksinyt parempaa ajanvietettä kuin nukkuminen yksinoloajakseen, joten eilen sitten kaivoin lopulta näiden tilanteiden varaksi hankitun lapsiportin. Neiti saa viettää kuurimuotoisen yksinolokoulutuksen vessassa portin takana seuraavien menojeni ajan, kunnes testaan, onko tuhoamisajatukset jo eilisen päivän juttuja...

Päivittäminen on jostain syystä taas jäänyt pitkäksi aikaa, vaikka kirjoittamista kyllä riittäisi. Joulukinkusta ja uuden vuoden paukkeesta ollaan selvitty. Murkkuikäinen neiti sen kuin keksii joka päivä uusia temmellyksiä.

Käymme paljon lenkkeilemässä Mollan parhaan kaverin, lähes samanikäisen labbisneidon, Tähtin, kanssa. Molemmat ovat aivan yhtä sekopäitä ja jaksavat painia ja juoksennella tuntikaupalla, jos siihen tilaisuus vain sallitaan.

Ja lumi saa kaikkien päät pyörryksiin... Tässä viime sunnuntaiaamun kuvasaldoa.


Ihailtiin lumisia maisemia. (punainen panta auttaa nim. merk. hahmottamaan
paremmin koiransa pusikosta)


Tytöille kelpaa vain isoin. Tähän mahtuu onneksi kaksi rinnakkain.


Järsimistä...


"Ja Minähän en irrota."


Molla valppaana.


Collie Vanukin saapui liittymään leikkiin..

.
Keppijuna. Molla kärjessä!

(Valitan erityisesti liikekuvien huonolaatuisuutta. Digijärkkäristä haaveillessa...)

Olipa kerran sateinen ja myrskyinen aamupäivä. Molla päätti saalistaa luun...



Ensiksi vähän haistellaan.


Sitten otetaan tukeva ote luun toisesta päästä.


... ja asetetaan se tukevasti tassujen väliin. Näin saalis ei pääse karkuun


Ja sitten suoraan asiaan. Kannattaa kokeilla eri kulmia...


Tästä minä tykkään. Ilma pääsee kiertämään.


Rankan saalistuksen jälkeen on hyvä muistaa levätä.